”Esittelisitkö itsesi ryhmälle.” Kysyjänä oli valmentajani joitakin vuosia sitten. Ja minähän kerroin. Kerroin, että olen työskennellyt talous- ja henkilöstöhallinnossa, olen äiti ja vaimo. En pidä työstäni. Haluan muutosta. Nimeni on Christina, ja kuten jo lapsena, muistin lisätä, että se on oikeastaan toinen nimeni ja kirjoitetaan Ch:lla.
”Mutta esittelisitkö kuka olet, me emme täällä puhu titteleistä.” Heti suoraan päätyyn, ajattelin tuskissani, sillä mitä siinä voi sanoa. En tunne ympärilläni olevia silmäpareja, jotka uteliaana odottavat vastaustani – ja samalla hieman jännittävät omaa vuoroaan. En tiedä kuinka paljon tässä kohtaa pitäisi avautua. En tiedä mitä sanoja tässä pitäisi käyttää. Kuulostanko hörhöltä vai liiketoiminnan konsultilta. Kumpikaan en halua olla.
Lopulta jokainen kertoi jotain. Jokaisen vastausta kuunneltiin. Jokaisen asia oli tärkeä. Jokaisen kertoma oli mielenkiintoinen. Kuului hyväksyviä ja samaistumisesta johtuneita huokauksia ja pään nyökkäyksiä. Aivan! No just niin! Ei voi olla totta, niin minäkin!
Ja loppu on historiaa. Upeita ihmisiä, upeita kohtaamisia, upeita ystävyyssuhteita. Valmennuksen ja NLP:n maailma oli ottanut syliinsä uudet ihmiset.
NLP-matkani on jatkunut aina näihin päiviin asti ja nykyään toimin itse kouluttajana, sekä päivätyössäni että yrittäjänä. Uusien ihmisten kohdatessa koulutuksissani minua aina hieman hymyilyttää, kun tunnistan tuon saman epävarmuuden. Jokainen on erilainen ja silti niin samanlainen. NLP on tutkimusmatka itseen, sen voi hyvinkin aloittaa kysymällä itseltään kuka minä olen. Suosittelen kirjoittamaan vastauksen talteen. Kun kurssit on käyty, on mielenkiintoista lukea, mitä silloin ajattelikaan ja kuinka paljon sen jälkeen on muuttunut.
Comments